Muutosvoimat

• Siivouspäivän iskiessä huomasin että, taas jälleen kerran loppuun käyttämättömät purnukat ovat lisääntyneet. Miksi näitä kertyy? Siinäpä päivän kysymys. Ihastunko heti uuten tuotteeseen ja siinä ne sitten vanhat törröttää. Olen tuhluri ja hamstraaja. Haluan aina käyttää samaa sarjaa. En vaan jostain syystä suostu käyttämään kerralla kuin yhtä sarjaa ja tietenkään ne ei kulu yhtäaikaa. Mutta nyt pakotan itseni moiseen rohkeuteen ja kulutan joka purkin loppuun asti. Lupaan samalla ettei uusia tule jos ei purkit tyhjene. Sama lupaus pitäisi tehdä joka ainoan asian edessä, ainakin minun. Kurkkaus vaatekaappiin saa hien pintaan. Mutta luulen syyn löytyvän entisestä elämästä ja kiireestä. Kuka ehtii tarkistaa meikkipöydän, vaatekaapin ja jääkaapin. Lista on pitkä. Pakko ostaa uutta kun ei muista oliko sitä?

Mistä alkaa…

Koko työssäolo ajan haaveilin vapaudesta ja lomista. Yrittäjyys sitoi, ikinä ei ollut aikaa. Joka ainoan hetken mikä jäi yli harrastin liikuntaa. Lapsia syntyi 3, lapsenlapsia 3 Vanhin lapsista menehtyi traagisen onnettomuuden uhrina. En ikinä juurtunut mihinkään, olen juureton.
Uusi elämä alkoi kun 30vuoden yrittäjyys loppui yrityskauppaan.
Ensimmäinen vuosi meni nauttien ihanasta vapaudesta. Ei enää paineita mistään, kiire on vain ehtiä tekemään ne kaikki asiat mitä et ikinä voinut. Pikku hiljaa kuitenkin kaipaa jotain ja sen aijon nyt selvittää! Mikä on minun juttu ja kuka minä olen.